Pitkästä aikaa täällä. Tätä kirjoittaessani olemme jo kääntämässä kalenterissa Elokuun lehden esille ja syksy aloittaa vaivihkaisen saapumisen elämäämme. Pian alkavat lapsilla opinnot ja lomilla nautiskelleet ihmiset palaavat takaisin töihin.
Istuessani täällä kirjoittamassa tätä tekstiä, tulin miettineeksi mitä kuluvasta kesästä on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Ensimmäisenä mieleen nousivat Libyan tilanne, Fukushiman onnettomuus; joka tosin tapahtui jo keväällä mutta vaikuttaa paikallisten elämään vielä pitkään. Tuoreimpana mieleen nousee Norjan tragedia, jossa tämänhetkisen tiedon valossa yksi ihminen tuhosi suoraan kymmenien perheiden ja välillisesti satojen perheiden elämän täysin järjettömällä teollaan. Yksinkertaisesti tältä kesältä jää mieleen ihmisen hulluus.
Omalta kohdaltani kesästä jää mieleen ulkomaan matka, joka onnistui yli odotusten. Olin varautunut kaikenlaisiin ongelmiin ja mahdolliseen matkan peruuntumiseen, koska yhtenä matkalaisena oli asperger nuori. Mutta kyseinen nuori yllätti niin minut kuin muutkin perheen jäsenet käyttäytymällä matkalla jopa sivistyneemmin kuin eräät muut matkalla tapaamamme ns. normaalit aikuiset.
Nyt syksyn alkaessa odotamme ja seuraamme jännittynein mielin kuinka tuleva lukuvuosi muutoksineen tulee sujumaan. Kuten ainakin jotkut mahdollisista lukijoista tietävät asperger henkilölle muutokset ovat erittäin vaikeita, mutta silti he osaavat toisinaan yllättää. Tämän kesän tiimoilta on hyvä jatkaa eteenpäin luottavaisin mielin, joskus tulemme ottamaan takapakkia ja kohtaamaan todella vaikeita päiviä, mutta silti kehitymme päivä päivältä niin ihmisinä kuin vanhempinakin.
Rauhaisaa syksyä kaikille ja muistakaa, jos tänään asiat menivät huonosti huomenna kaikki voi jo olla toisin. Ihmisen on käytävä pohjalla voidakseen nousta ylös, vaikeinta ei olekkaan pohjalle pääseminen vaan sieltä takaisin pinnalle ja ylös pääseminen, mutta halutessaan ihminen kykenee siihen.