Nyt olisi aika aloittaa elämäni ensimmäinen blogi. Jaa-a tulipahan sitten tämäkin päivä nähtyä, kun lasten mielestä jo niin antiikkinen isä purkaa ajatuksiaan netissä.
Voisin mukaellen lainata Lutheria ”Tässä istun enkä muuta voi”. Ajatukset eivät enää näin lähes kaksi vuorokautta valvoneena suju mitenkään loogisesti, mutta tarkoitus onkin kertoilla elämästä asperger lapsen isänä työn ja perheen välissä.
Viime päivät ovat menneet päivisin tulevaa kesäloma matkaa suunnitellessa ja yöt palkkatyötä tehdessä. Aamuisin alkaa koulupäivän kestävä jännitys siitä, kuinka assin koulupäivä sujuu ( meneekö hyvin vai soiko puhelin ja isä kutsutaan hakemaan lapsi pois koulusta). Siinä sivussa yrität hoitaa normaalit kotityöt ja löytää aikaa levätä ennen seuraavaa työvuoroa. Tosin jos saat levätä yli neljä tuntia oletkin saanut levätä jo ruhtinaallisesti.
Vaikka elämä välillä onkin haastavaa on sillä kuitenkin tarjottavana mukaviakin asioita. Muutama päivä sitten saimme iloita kevään ensimmäisen sinisorsa pariskunnan näkemisestä ulkoiluttaessamme koiraamme.
Lopetan tämänkertaisen kirjoitukseni ajatukseen: paistaa se aurinko välillä risukasaankin.